Ekojoulu - Eco Christmas

Joulu oli jälleen kerran ylenpalttinen sekä lahjojen että tarjoilun suhteen. Vietimme aaton anoppilassa ja suuri osa illasta meni lahjojen avaamiseen, missä ei oikeastaan ole paljon mieltä. Etenkin, kun osa lahjoista on tarpeettomia. Niinpä keksin oivan idean: alan pitää netissä lahjalistaa, jossa jokainen sukulainen voi kertoa lahjatoiveensa ja mieltymyksensä (esim. musiikki-, kirja-, vaatemakunsa) ja vaatekokonsa. Lista ei velvoita ketään, mutta se säästäisi aikaa, vaivaa ja ympäristöä, kun ei joka vuosi tarvitsisi pähkäillä, mitä kukin haluaa. Listalla tulisi olla myös edullisia vaihtoehtoja ja kalliimpia voisi hankkia yhteisesti. Aikuiset eivät tarvitse kuin muutaman lahjan ja lapset tuskin kymmentä enempää. Meidän kaksivuotiaallemme olisi riittänyt muutama mieluisa lelu ja siten aikaa olisi jäänyt enemmän yhdessäoloon lahjojen availun sijasta. Lahjalistaa on helppo pitää: sen kuin avaa nettisivun, esim. blogin, ja kopioi sinne sukulaisten sähköpostilla lähettämät toivelistat. Hauskaa, helppoa ja ympäristöä säästävää.

Isoisän tekemiä puukoristeita.
Wooden decoration by my grandpa.

Jatkossa aion myös kääriä lahjat ekopapereihin ja -naruihin, koska kirkasvärisiä joulupapereita ei voi edes kierrättää. Aion hankkia myös enemmän aineettomia lahjoja: lahjakortteja ja avustuslahjoja. Paras joululahjani viime vuonna oli mieheltä saamani spa-lahjakortti, jonka käytin shindo-hierontaan ja tänä vuonna hän oli hankkinut Depeche Moden konserttilipun! Nuo ovat aika kalliita lahjoja, mutta aineettoman lahjan voi hankkia myös yhteisesti. Hyväntekeväisyyteen tai kehitysmaihin annettava lahja voi aluksi tuntua tympeältä: Ole hyvä, sait lehmän! Mutta lahja muuttuu mielekkääksi, kun siihen liittää esim. nettiosoitteen, josta voi käydä kurkistamassa lahjan perillemenoa ja vaikutusta. Avustuksesta tulee paljon parempi mieli kuin turhanpäiväisistä tavaroista.


Anoppilan joulupöydässä oli tänä vuonna luomukinkku, joka appiukon mukaan maistui paljon paremmalta kuin tavallinen kinkku. Ja graavilohen sijasta siikaa ja silliä, koska kaupan lohet ovat lähes poikkeuksetta tehokasvatettuja ja hiilidioksidilla tukehdutettuja. Itse olisin leiponut kasviskinkun, jos olisin ehtinyt. Reseptejä löytyy netistä ja valmiita seoksia ekokaupoista. Korvatunturilta saimme peräti neljä vierasta: pukki, muori ja kaksi tonttua! Pukin poikaystävä jäi Ruotsiin ja muorin tyttöystävä kotiin leipomaan pipareita, mutta tontut olivat muorin ja pukin yhteisiä lapsia. Itse kyllä toivoisin, että suomalainen pukki pukeutuisi harmaaseen nuttuun, koska punavalkoinen pukki on saanut alkunsa Coca Cola -mainoksesta.

Joulu on muuttunut kulutusjuhlaksi vasta viime vuosikymmeninä. Sitä ennen ihmisillä ei ollut varaa eikä aikaa säntäillä lahjojen perässä. Niukempaan elämäntapaan palaaminen ei tarkoita luopumista vaan ennen kaikkea jonkun paljon arvokkaamman saamista takaisin.

PS. Lahjalistaidean voi mielellään kierrättää.

Meillä oli tänä vuonna pienempi kuusi.
We had a smaller tree this year.

Christmas was once again filled with presents and delicacies. We spent the Eve at the in-laws and most of the evening was used on opening presents which doesn't really make sense. Especially when some of the presents are always useless. So I got a great idea: I will start keeping a gift list in the internet where each relative can share their wishes and preferences (eg. music, book and clothing taste) and clothing size. The list does not obligate anyone but it would save time, effort and environment when you wouldn't have to guess other people's wishes every year. The list should contain also inexpensive choices and the expensive ones you could buy together. Grown-ups only need a few presents anyway and children hardly more than ten. Our two year old would've been quite happy with a few nice toys and then we could've spent more time on socializing instead of unwrapping presents. The gift list is very easy to maintain: just set up a website, like a blog, and copy your relatives' emailed wishes there. Fun, simple and environmental.


In the future I will also use ecological gift wraps as you can't even recycle the colourful Christmas wrappings. I will also get more immaterial gifts: gift cards and charity donations. My best Christmas present last year was a spa gift card by my husband which I used on shindo massage and this year he surprised me with a Depeche Mode concert ticket! Those are a little expensive but you can get a joint present too. A donation for charity may feel a bit blunt at first: Here you are, a cow! But it becomes interesting when you attach for example a website to it where the recipient can check the content and impact of the present. A donation will get you in a much better mood than unnecessary material presents.


This year we had an organic ham, "happy ham", at the in-laws' table, which according to father-in-law tasted a lot better than regular ham. And also Finnish whitefish and herring as the traditional salmon is almost always grown in a farm and suffocated with carbon dioxide. I would've baked a vegetarian ham too but I just didn't have the energy. There are plenty of recipes in the net, at least on Finnish sites. We had also four guests from Lapland: Mr. and Mrs. Santa and two elves! Santa's boyfriend was in Sweden and Mrs. Santa's girlfriend was at home baking gingerbreads but the elves where their joint children. Personally I would like Finnish Santa to dress in a traditional grey coat as the red and white Santa originates from Coca Cola commercials.

Christmas has turned materialistic only a few decades ago. Before that people couldn't afford to spend time and money on a pile of presents. Returning to a simpler way of life does not mean losing something but gaining something much more valuable back.

PS. Please recycle or refine my gift list idea.

Tonttu - Elf

Lumoava Joulu - Magical Christmas

Onneksi on lunta. Pakkanen ja korkeat kinokset saavat aina mielen virkistymään ja vasta lumi tekee joulun.

Paras joulumuistoni on se, kun tarvoin aamukuudelta koskemattomien hankien läpi juna-asemalle mennäkseni joulukirkkoon. Ympärillä avautui hiljainen maalaismaisema ja yläpuolella tähtitaivas. Junassa oli vain muutamia hotellityöläisiä ja kun pääsin Helsinkiin, tuntui siltä kuin neutronipommi olisi iskenyt kaupunkiin. Lumi kieppui autioilla kaduilla ja jouluvalot huojuivat hiljaa tuulessa. Kiipesin Uspenskin katedraalin jäiset portaat ja katselin hetken nukkuvaa kaupunkia ennen kuin menin Suurkirkkoon jumalanpalvelukseen. Komea kirkko oli hiukan kalsea sisältä, mutta urkumusiikki kuulosti juhlavalta. Kauneinta joulussa oli luonnon rauha ja kirkas tähtitaivas.

Aiomme tänäkin vuonna viettää rauhallista joulua, nukkua pitkään ja puuhailla kotona lasten kanssa. Aattona käymme mummolassa, mutta sinne ei ole pitkä matka. Tyttö oli onnesta sekaisin, kun pääsi tänään pitkän sairastelun jälkeen pulkkaretkelle ja polvenkorkuiseen hankeen telmimään.

Our tree

Luckily we have plenty of snow. The frost and thick snow cover always lift my spirits and create a Christmas feeling.

My best Christmas memory is the one when I waded across the silent snow fields at six am to the railway station to go to church in Helsinki. Around me was a sleeping countryside and above dark starry skies. There were only some hotel workers in the train and when I got to the capital it was like a neutron bomb had hit the city. Snow was whirling in the empty streets and Christmas lights were swaying in the wind. I climbed up the icy steps of the Uspenski cathedral hill and gazed at the sleeping city for a while before going to the Lutheran cathedral. The massive white cathedral felt a bit cold inside but it was wonderful to listen to organ music. The most beautiful thing about the Christmas were the shining stars above the quiet nature.

We will have a peaceful Christmas this year too, we'll sleep tight and spend time with the kids. On Christmas Eve we will go to grandma's but otherwise we'll stay at home. Over here we have Christmas dinner and presents in the evening. The girl has finally recovered from months of illness and she was so happy when I took her to a sled ride today and she could play in the knee high snow.

Ahdistus - Anxiety

Maailman ilmastoneuvottelut epäonnistuivat ja maailma tuhoutuu. Hyvää joulua! Ja siat kärsivät karsinoissaan ja ihmiset vain mässäilevät.

Kärsin hirvittävästä ekoahdistuksesta koko yön ja päivän ja kun lopulta sain tunnin nukuttua, näin unta, että menin Marilyn Mansonin kanssa naimisiin. Mitä muuta voit tehdä tässä sairaassa maailmassa?

PS. Mansonilla oli pitkä käärmemäinen kieli.


The global climate negotiations failed and the world will be destroyed. Merry Christmas! And the pigs suffer in their pens and people just keep on gorging.

I suffered from a horrible eco anxiety the whole night and day and when I finally got to sleep for one hour I had a dream that I married Marilyn Manson. What else can you do in this crazy world?

PS. He had a long snake-like tongue.

Maailmanloppu - End of the world

Tie - maailman masentavin kirja. Ja samalla äärimmäisen tärkeä. Ajasta, jolloin kaikki elämä maapallolta on tuhoutunut viimeisiä ihmisiä lukuun ottamatta ja jäljellä on vain tuhkaa ja raunioita. Ihmiset metsästävät toisiaan ja vartaassa kypsyy vauva, koska muuta ruokaa ei enää ole. Kirja ei paljasta, miten tuho syntyi, mutta se panee ajattelemaan ihmisen loputonta itsekkyyttä ja maapallon arvoa. Haluaisin nähdä, miten elokuva on toteutettu, vaikka ajatuskin masentaa. Maailmanlopun elokuvat kun eivät enää ole pelkkää fiktiota.

Viggo Mortensen isänä.
Viggo Mortensen as the father.

The Road - most depressing book ever. And at the same time extremely important. All life has been wiped out from the face of the Earth except for the few remaining people. There's nothing but ashes and ruins left. People hunt each other and eat their own children as there's nothing else left to eat. The book doesn't reveal how it all happened but it makes you think about the endless greed of man and the immeasurable worth of the planet. I would like to see how they've turned it into a movie even though the mere thought of it depresses me. These armageddon movies are not just fiction anymore.

Köyhäily - Stylish poverty

Jokaisen rikkaita kadehtivan pitäisi lukea tämä kirja: Tyylikkään köyhäilyn taito. Köyhäily on kaiken lisäksi ekologista, joten nykyään myös rikkaiden pitäisi köyhäillä. Sota-ajan kokeneet isovanhempani kasvattivat minut säästäväiseksi, joten ymmärsin jo varhain, että elämän sisältö ja onni löytyvät muualta kuin rahasta ja materiasta. Kirjaa oli ilo lukea, koska olen aina vastustanut työnarkomaniaa, pröystäilevää asumista, hienoja ravintoloita, välineurheilua, yksityisautoilua, turismia, muotia, televisiota ja shoppailua. Kirja tarjoaa eväät yksinkertaiseen mutta antoisaan elämään ja paljastaa samalla lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia aristokraattien elämästä. Kreivi Alexander von Schönburg on itse kokenut sosiaalisen alamäen nöyryytyksen, mutta kirja on suunnattu etenkin rikastumisesta haaveilevalle keskiluokalle. Kirjan keskeinen sanoma on, että sivistys ja sosiaaliset taidot ovat tärkeintä omaisuuttasi ja riippumattomia varallisuudesta.

Köyhä kreivi ja rikas kirjailija Alexander von Schönburg.
Alexander von Schönburg - a poor count and a rich author.

Everyone who envies the rich should read this book: The art of stylish poverty. Being stingy is also ecological so even the rich should act like the poor these days. My grandparents who survived the war taught me to be parsimonious and I realized at a very early age that the meaningfulness of life and happiness are not dependent on money and matter. It was delightful to read the book because I've always been agaist workaholism, expensive housing, fancy restaurants, equipment sports, motoring, tourism, fashion, tv and shopping. The book offers instructions for a simple but rewarding life with many interesting facts about the life of aristocrats. It is written by Count Alexander von Schönburg who has plenty of experience on social decline but aimed at the middle class who dreams about becoming rich. The central message is that education and social skills are your most valuable property and independent of your wealth.

Sodan kuvaaja - Shooting the war

Valentin Vaala, josta kirjoitin aikaisemmin, dokumentoi sotaa Puolustusvoimille. Isoäitini veli Eino toimi elokuvaajana. Tässä muutama kuva Kannaksen metsistä jatkosodan ajalta.

Director Valentin Vaala, whom I wrote about earlier, documented the war for the Defence Forces. My grandmother's brother Eino was his cinematographer. Here are some photos from the forests of Carelia during the Continuation War.

Vaala, apupoika ja sotilaat.
Vaala with his assistant and soldiers.

Ohjaajantuoli metsässä ja puku päällä!
Director's chair in the forest and a suit on!

Eino (vasemmalla) ja Vaala kuvaamassa.
Eino (on the left) and Vaala shooting.

Suurhyökkäys - Mass offensive

Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi 9. kesäkuuta 1944 ja se oli II maailmansodan suurin maahyökkäys. Suomella oli tuolloin noin 100 000 miestä, 2000 tykkiä, 100 tankkia ja 250 lentokonetta - ja Neuvostoliitolla 450 000 miestä, 10 000 tykkiä, 800 tankkia ja 1500 lentokonetta. Suomalaiset onnistuivat saksalaisten avulla torjumaan hyökkäyksen, mutta joutuivat vetäytymään ja ilman rauhansopimusta Suomi olisi taatusti ennen pitkää miehitetty.

Uskon, että sota vaikuttaa osaltaan vakavaan ja uhrautuvaan kansanluonteeseemme ja "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" tuntuu edelleen olevan monen suomalaisen motto. Isoisänikin vakavoitui sodan aikana eikä ainakaan kuvien perusteella ollut enää se sama hymyilevä nuorimies, joka lähti rintamalle - vastahakoisesti. Isoisä oli pasifisti, vaikka sodassa puolustikin maataan parhaansa mukaan. Hän oli myös herkkä ja lempeä luonteeltaan ja eli ajatuksissaan sodassa elämänsä loppuun asti.

Tässä vielä otteita päiväkirjasta suurhyökkäyksen ajalta (lihavoidut ja sulkeissa olevat merkinnät omiani):

________

The Soviet mass offensive began on June 9th 1944 and it was the biggest ground offensive in World War II. At the time Finland had about 100 000 soldiers, 2000 cannons, 100 tanks and 250 aircraft - whereas the Soviet had 450 000 soldiers, 10 000 cannons, 800 tanks and 1500 aircraft. With the help of Germans Finland managed to ward off the attack but was forced to retreat, and without the peace treaty Finland would've definitely been conquered sooner or later.

I believe that the war still affects our serious and self-sacrificing national character and people seem to think that suffering brings them glory. My grandfather was not the same smiling young man anymore when he returned from the war. He was a pacifist but defended his country as well as he could. He was a kind and tender man and I think his mind was in the war for the rest of his life.

There are some photos below the diary excerpts:

21.5.1944 Marssi Syvärille Päästyämme Syvärin kaupungin kohdalle, pommitti vihollinen juuri kaupunkia ja oli hyvin juhlallista katsoa korkean mäen päältä, kun ilmatorjunta yritti karkoittaa koneita.Toinen tauko pidettiin 2 - 2.30 välillä ja samalla juotiin saikat. Tulikin marssittua 17 km yhdellä tauolla. Oltiin töpinässä (huoltojoukkue) klo 6 aikaan, komppania majoittui telttoihin. Ehdin nukkumaan pari tuntia, kun tuli taas lähtö ja muutin etulinjaan. Marssimatka oli 27 km.

6.6. Lomalla Aamulla taas kerhomaalla ja käänsin lopun perunamaasta. Silja oli myös iltapäivällä auttamassa ja pani siemenet maahan. Hakalan täti oli kotolaisena ja leipoi samalla pullat ristiäisiä varten. (Isoisä oli vanhanakin niin ahkera työmies, että kaikille muille tuli huono omatunto.)

10.6. Syväri Tänään tuli taas lomakielto sen johdosta, kun Karjalan Kannaksella on alkanut yleishyökkäys ja meillä myös täytyy olla valmiina. (Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi. Stalin totesi, että suomalaiset ovat harvinaisen itsepäistä ja hidasälyistä kansaa, jonka päähän on lyötävä järkeä moukarilla.)

15.6. Illalla sain kuulla, että Tauno on kaatunut (isoisän nuorempi veli). Kyllä teki niin raskaan vaikutuksen, kun ajattelin, miten se koskee äitiin.

28.6. Hautauslomalla Klo 19 Taunon sankarihautaus. Tuntuu siltä, ettei se voi olla totta, että Tauno on poissa, mutta hänen on kuitenkin hyvä nyt olla. (25.6. - 9.7. Tali-Ihantalan suurtaistelu.)

2.7. Aikani harhailtuani löysin porukan Palalahdesta. Pääsin komppaniaan klo 8 aamulla. Kuulin niistä raskaista tappioista, mitä oma komppaniani oli kärsinyt Karjalaisten kylässä. Ristola oli kaatunut ja koko IV joukkueen 29 miestä kokonaan tuhoutunut.

3.7. Kolmen aikaan vihollinen alkoi painostaa päästen läpi asemista, jolloin meidän kaksi joukkuetta I ja II pantiin ottamaan vastaan vihollista, mutta siinä ei onnistuttu, vaan joukkueet menivät aivan hajalle. Sain käskyn mennä ilmoittamaan joukkueille, että viivyttävät mahdollisimman sitkeästi, mutta kun pääsin erääseen tien mutkaan, niin vihollinen olikin jo siinä tulossa avaten tulen minua kohti. Pääsin kuitenkin siitä ehjänä metsään ja koukkasin vähän matkan päästä taas tielle. Olin tulossa aivan viimeisenä ja tolpissa olevat räjähdyspanokset oli jo sytytetty, mutta en ehtinyt enää odottelemaan niiden räjähtämistä vaan juoksin kaatuvien pylväiden ja räjähtävien panosten läpi. Jäätiin uusiin asemiin n. 2 km taaemmaksi, mutta siihenkin saatiin miehet jäämään vain aseella uhkaamalla. Minuakin osoitti rykmentin komentaja pistoolilla. Luuli kai, että olin karkuun menossa, kun olin kompp.päällikön käskystä miehiä kokoamassa. Klo 20 lähdettiin vastaiskuun tien oikealla puolella ja lyötiin vihollinen takaisin ilman omia tappioita. Vihollinen antoi 2 kertaa kukkulalle keskityksen urkupyssyllä.

4.7. Ennen irtautumista minun oli määrä hakea edestä pois varmistuspartio, mutta se olikin tullut jo aikaisemmin pois ja minua tuli taas vihollinen vastaan. Mutta hölmistyivät naapuritkin niin, etteivät älynneet ampua. Klo 15 lähdettiin marssimaan Kolatselän tietä. Satoi kuin saavista kaataen. Uljas näky oli, kun istuin eräällä mäellä, kun järven vastapuolella paloi 3 taloa tummaa taivasta vasten. Ihmeellistä on, että sen jälkeen, kun tulin komppaniaan, on vain yksi mies haavoittunut, mutta olen kyllä paljon tilanteen aikana rukoillut Jumalaa ja kai hän on sillä vastannut rukouksiini.

6.7. Ilmatoiminta on ollut eilen ja tänään niin vilkasta, ettei ole ollut hetkenkään taukoa. Aina on ollut maatalous- (maataistelu) ja hävittäjäkoneita ilmassa.

13.7. Olen joutunut viemään tiedotuksia ja käskyjä, kömpimään soita pitkin 10 km, eikä levosta ole mitään tietoa - ei ole aikaa.

19.7. Löydettiin suuri uroshirvi, joka oli mennyt miinakenttään, mutta se oli jo sellaisessa tilassa, ettei sitä voitu käyttää. Kk:n pojat ampuivat hirven.

22.7. Kävin muuraimia poimimassa ja keitin hilloa, jonka sitten söin niin, että vatsa tuli kipeäksi.

29.7. On niin mukava kävellä rauhallisen luonnon keskellä maisemissa, missä aina sai niska kyyryssä kulkea kranaattien takia (käskyä viemässä).

16.8. Kova tykistötuli kuului 1 ja 3 välillä vasemmalta ja oli siellä omilla väkivaltainen tiedusteluyritys. Aamuyöllä, kun yritin nukkua, niin minua painaa kuin painajainen se, kun ajattelen Taunoa. Aivan kuin näkisin hänet siellä kentällä makaamassa, yksin ilman apua ja nousee sellainen tuska hänen puolestaan.

27.8. Saatiin täydennystä 4 miestä. Oli niissä yksi, joka ei ottanut asetta.

4.9. Klo 4 saatiin käsky vihollisuuksien lopettamisesta klo 7.00.

12.9. Tänään oli patteristossa kilpailu väkikapulan vedossa ja oli kysymys pataljoonan mestaruudesta. Olin mukana ja voitin kapulan vedon saaden ylimääräistä lomaa 2 vrk.

19.9. Pidettiin kuulantyönnössä kilpailut ja patt.komentaja oli läsnä luvaten ensimmäiselle 2 vrk lisälomaa. Minä taas sain sen, joten on nyt 4 vrk ylimääräistä, kun vain pääsisin lomalle. (Suomi ja Neuvostoliitto solmivat välirauhan.)

12.11. Vihdoinkin on odotettu päivä koittanut. Klo 21 lähdettiin marssille. Sattui samaan aikaan I ja II pataljoonan miehet, että meitä oli kaikkiaan yli 800 miestä, kun marssittiin. Lähtiessä pojat huusivat suoraa huutoa, kun olivat niin iloisia. Oli vähän vaikea marssi, kun tie oli aivan liejussa ja oli ihan säkkipimeää.

Sen pituinen se.

Vasemmalla komppaniapäällikkö, edessä joukkueenjohtajia (toisena Ristola, joka kaatui), takana lähetit (kolmantena isoisäni). Korteslampi, Syväri. - On the left company commander, in the front platoon leaders and behind messengers (grandfather third behind).

Lähetit (isoisä oikealla).
Messengers (grandfather on the right).

Korsuelämää. - Dugout life.

Tuhottu hyökkäysvaunu, Suurlahti. - Destroyed tank.

Panssarintorjuntatykki Syvärillä.
Anti-tank cannon in Syväri.

Tauno-veli, joka kuoli sodassa (vasemmalla). - Grandfather's younger brother Tauno (on the left) who died in the war.

Tauno ennen sotia.
Tauno before the war.