Viime vuonna kokeilimme mieheni kanssa avointa suhdetta. Olimme molemmat uupuneet lastenhoitoon ja kaipasimme vaihtelua. Minua on sitä paitsi aina ahdistanut ajatus, että pitäisi omistautua vain yhdelle miehelle koko loppuelämänsä ajan.
Juttelin netissä ystävieni kanssa, kun huomasin kuvagalleriassa klassisen komean nuorukaisen, jolla oli irlantilainen nimi. Kurkistin huvikseni hänen profiiliaan, mutta en osannut käyttää ohjelmaa ja kutsuin hänet vahingossa privaattichattiin. Sattumalta hän olikin paikalla ja minulta olivat mennä näppäimet solmuun, kun komistus sanoi minulle moi. En ole koskaan tuntenut vetoa pyykkilautavatsoihin, mutta hän oli täydellinen yhdistelmä komeaa, suloista ja persoonallista, ja hänen kuvansa saivat minut huokailemaan kaihosta. Hän ei ollut päällekäyvä eikä omahyväinen, vaan mukavan rento ja vaatimaton, vaikka olikin paremman perheen poika Espoosta ja opiskeli ekonomiksi. Minua on aina puistattanut kuullessani sanat Espoo ja porvari, mutta hänessä oli jotain erilaista, viatonta. En kertonut hänelle, että minulla oli kaksi lasta ja avopuoliso, koska olin varma, että hän kaikkoaisi saman tien. Sanoin kuitenkin, etten etsi mitään vakavaa, mutta onnekseni hän ei pettynyt.
Lähetin hänelle muutaman vuoden takaisen kuvani, parhaan mahdollisen, ja ihmeekseni hän oli aivan myyty. Tunsin itseni petetyksi. Kaikki nämä vuodet olin kuvitellut, ettei hänen kaltaisensa alfauros edes vilkaisisi minuun päin, mutta ilmeisesti minulla oli ollut vain huono itsetunto. Lähetin tuoreemman kuvan ja olin varma, että hänen kiinnostuksensa hiipuisi. Mutta ei, hän halusi lisää. Lähetin viimeisimmän kuvan, jossa olin kauniisti sanottuna muodokas, mutta hän oli edelleen innokas. Suuni loksahti auki. Joko miehet olivat sokeita tai sitten olin itse! Tunsin itseni todella pahasti petetyksi. Tässä minä olin, kahden lapsen ja komean, mutta epätäydellisen miehen kanssa, ja olisin voinut saada Herra Täydellisen ja hänen kullanarvoiset geeninsä lapsilleni. Kuulostaa itsekkäältä, mutta valitettavasti biologia pakottaa naiset etsimään parasta mahdollista kumppania.
Olin pyörällä päästäni. Hän halusi tavata minut. Hän oli lähdössä Itävaltaan laskettelemaan ja oli viimeistelemässä lopputyötään, mutta halusi tavata minut heti sen jälkeen. Olin varma, että tapaaminen olisi kiusallinen pettymys ja hän pakenisi paikalta jonkun tekosyyn varjolla. Parin viikon kuluttua astelin Baker'sin alakertaan epävarmana ja pelokkaana, ja olin jo vähällä kääntyä takaisin ovelta. Muutama vuosi sitten olisin marssinut sisään korkokengissäni itsevarmasti hymyillen, mutta miksi helvetissä en muutama vuosi sitten tavannut näitä salskeita sankareita, joita nyt kompasteli syliini joka puolelta. Missä he olivat silloin, kun tarvitsin heitä? Hän istui nojatuolissa ikkunan äärellä ja lueskeli City-lehteä, mokoma. Minun käteni hikosivat. Aurinko lämmitti hänen hiekanruskeita, taipuisia hiuksiaan ja hänen ihonsa oli ruskettunut laskettelurinteillä. Seisoin baaritiskin vieressä, henkäisin syvään ja keräsin rohkeutta. Hän nosti katseensa lehdestä ja hänen hymynsä sai minut rentoutumaan.
Istuin hänen viereensä ja tunsin itseni vanhaksi, sillä minulla oli kotona kaksi lasta ja pyykkivuori odottamassa. Olin luullut häntä parikymppiseksi, mutta hän olikin 33-vuotias, minua vain kolme vuotta nuorempi. Olisin voinut sulaa hänen suklaanruskeisiin silmiinsä ja hän oli niin mukava, että minuun sattui. Puhuimme Itävallasta, opiskelusta, tulevaisuuden suunnitelmista - kaikesta sellaisesta, mistä nuoret ihmiset puhuvat, kun heillä on elämä edessään. Minä olin valmistunut jo kahdeksan vuotta sitten ja unelmani olivat jo ehtineet romuttua, mutta yritin teeskennellä hänen vuokseen. Hän epäilemättä pystyisi toteuttamaan unelmansa. Tilasin hätäpäissäni kaakaon, mutta en uskaltanut juoda sitä, koska pelkäsin, että kuuma juoma saisi minut punastumaan. Hänellä oli komeat, mutta pehmeät kasvonpiirteet ja hän jutteli kuin teinipoika. Mitä pidempään istuin siinä, sitä enemmän masennuin. Voisin saada hänestä vain palasen ja ennen pitkää hän perustaisi perheen ja lopettaisi suhteemme. Ja vaikka hän haluaisikin minut, en ikinä voisi jättää miestäni ja viedä lapsiltani isää ja onnellista perhettä. Tosin mieheni oli jättänyt minut jo monta kertaa, mutta itse en pystyisi siihen. Enkä halunnut olla toinen nainen unelmieni miehelle.
Hän koski kättäni muka katsoakseen sormustani. Minulla ei ollut kihlasormusta, koska olin iskenyt molemmat sormukset vasaralla littanaksi, kun mieheni ei enää suostunut pitämään omaansa. Siinä oli mukamas negatiivista energiaa. Nimettömässäni oli sarvipäinen viikinkisormus. Hänen kosketuksensa sai sähköiskun solahtamaan ruumiini läpi, mutta pakotin itseni muistamaan, miten katoavaista alkuhuuma oli. Sovimme tapaavamme pian uudestaan, mutta kun astuin ulos viimaan ja katsoin hänen loikkivan tien yli Stockalle, ajattelin taas, että hän on liian hyvä minulle. Ei tällaista voi tapahtua minulle. Miksi taivaasta tippuu eteeni näitä pelastavia enkeleitä, onko tällä kaikella jokin tarkoitus? Vai onko kaikki Pirun kiusantekoa? Hän viestitti muutaman kerran, mutta siirsin aina tapaamista, kunnes hän kyllästyi. Toivottavasti hän tajuaa, että naiset pakenevat häntä siksi, että hän on liian täydellinen. Tänään kävin katsomassa hänen kuviaan. Hän on vieläkin vapaa, ja iloinen, ja täydellinen. Ja kesä on tulossa.
Last year we experimented with an open relationship. We were both exhausted from childcare and needed a change. Besides, I've always resented the idea of being with the same man for the rest of your life.
I chatted with my friends online when I spotted a classic sporty man with an Irish name in the photo gallery. I took a peek but I messed with the program and accidentally invited him to a private chat. By coincidence he was online too and I almost stumbled on my keyboard when he said hi to me. I've never been that fond of sixpacks but he was a perfect combination of handsome, cute and unique and his photos made me sigh in desire. He was not selfish or arrogant at all but instead very sweet and modest even though he obviously came from an upper class family. I've always been intimidated by guys like him but he was somehow different, innocent. I didn't tell him that I had two kids and a spouse as I was afraid he would disappear immediately. I did tell him that I wasn't looking for anything serious but fortunately he was not disappointed.
I sent him a photo of mine taken a few years ago, the best I could find, and to my surprise he liked it. I felt betrayed. All these years I had imagined that no alpha male would ever look at me but apparently the only obstacle had been my poor self-esteem. I sent him a more recent photo and I was certain he would retreat. But no, he wanted more. Finally I sent him a photo where I was a bit curvy to say the least and he was still enthusiastic. My mouth fell open. Either the men are blind or then I am! I felt even more betrayed. Here I was, a mother of two, living with a handsome but not so perfect man, and I could've had Mr. Perfect and his genes worth of gold for my children. Sounds selfish but unfortunately biology forces women to look for the best possible companion.
I felt dizzy. He wanted to see me. He was going on a skiing holiday to Austria and finishing his studies in economy but he wanted to meet me right after. I was certain that the date would be an awkward disappointment and he would flee on the grounds of some poor excuse. After a couple of weeks I walked into the bar feeling uncertain and frightened and I almost turned back at the door. A few years ago I would've walked in with a self-confident smile on my face but why the hell didn't I meet these gorgeous hunks then and now they were tripping into my lap everywhere. Where were they when I needed them? He sat on the sofa by the window and calmly read a magazine while my palms were sweating. The sun was warming his sand brown, wavy hair and he had gotten a beautiful tan in the Alps. I stood by the bar desk, took a deep breath and gathered strength. He lifted his face from the magazine and his smile removed all my fears.
I sat next to him and felt old as I had two children and a pile of laundry waiting for me at home. I had thought that he was twenty something but he was 33, just three years younger than me. I could've melted in his chocolate brown eyes in the warmth of the sun and he was so nice it hurt. We talked about Austria, studies, plans for the future - everything that young people talk about when they have a whole life ahead of them. I had graduated eight years ago and my dreams had already crushed but I pretended for his sake. No doubt he could fulfil his dreams. I ordered a cocoa by mistake and couldn't drink it as I was afraid of blushing from the hot drink. He had a handsome but soft face and he talked like a teenage boy. The longer I sat there, the sadder I got. I could only have a piece of him and eventually he would start a family and end our affair. And even if he wanted me, I could never leave my husband or take away the father from my children. My husband had left me many times but I couldn't do it. And I didn't want to be the other woman for the man of my dreams.
He touched my hand to look at my ring. I didn't have an engagement ring because I had destroyed them with a hammer when my husband refused to wear his. He claimed it contained negative energy. I had a viking ring with horns. His touch made an electric shock go through my body but I forced myself to remember that the feeling always fades away. We promised to meet again but as I stepped outside to the cold wind and watched him hop across the street in the other direction, I found myself thinking that he was too good for me. This couldn't happen to me. This was a celestial mistake. Why were these arch angels dropping from heaven at my feet, did it all have a meaning? Or was it just a trick of the Devil? He sent a few messages but I always postponed the meeting until he got tired of waiting. I hope he realizes that women run away from him because he is too perfect. Today I went to look at his photos. He is still free, and happy, and perfect. And the summer is near.
Rolling the tassels.
Posts
